Tbilisin tärkein maamerkki – paikka, josta kaikki alkaa

On paikkoja, jotka jäävät mieleen maisemana. Ja sitten on paikkoja, jotka muuttuvat tunteeksi.

Tbilisissä yksi tällainen paikka on Metekhin kallio, Tbilisin tärkein maamerkki. Alhaalla virtaa Kura-joki, ympärillä nousevat vuoret ja edessä levittäytyy vanha kaupunki kapeine kujineen ja parvekkeineen. Kaiken yläpuolella kohoaa Metekhin kirkko, rauhallisena ja ajattomana.

Tämä on näkymä, johon moni liittää koko Tbilisin. Paikka ja hetki, joka selittää kaupungin paremmin kuin mikään kartta.

Minulle tämä paikka on tärkeä toisestakin syystä.

Kun minut kastettiin Georgian ortodoksisessa kirkossa, sain nimekseni Vakhtang – tämän paikan keskeisen hahmon mukaan. Siitä lähtien tämä maisema ei ole ollut vain kaunis näkymä, vaan myös osa omaa tarinaani.

Kuka oli Vakhtang Gorgasali?

Vakhtang I Gorgasali oli Georgian (silloinen Iberia) kuningas 400–500-lukujen vaihteessa. Hän on hahmo, johon kiteytyy ajatus Georgian valtiosta.

Häntä muistetaan erityisesti siitä, että hän vahvisti maan asemaa suurvaltojen puristuksessa ja loi pohjaa Georgian varhaiselle kristilliselle identiteetille, joka kantaa edelleen.

Nimi Gorgasali ei ole sattumaa. Se tulee persian kielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti “suden päätä”. Legendan mukaan kuningas kantoi taistelussa kypärää, jota koristi suden hahmo, näky, joka teki hänestä helposti tunnistettavan ja samalla pelottavan vastustajan.

Nimi ei siis ole vain lisänimi, vaan symboli voimasta, vaistosta ja johtajuudesta. Kun tietää tämän, patsas ei enää näytä pelkältä historialliselta muistomerkiltä – se saa aivan toisenlaisen, lähes myyttisen merkityksen.

Tbilisin synty – legenda, joka elää edelleen

Tbilisin perustamiseen liittyy tarina, jonka lähes jokainen georgialainen tuntee.

Kuningas oli metsästämässä, kun hänen haukkansa ajoi takaa fasaania. Lintu putosi kuumaan lähteeseen, ja kuningas huomasi paikan erityisyyden. Hän päätti perustaa kaupungin juuri tänne.

Nimi Tbilisi tulee sanasta tbili, “lämmin”. Ja vaikka tarina on legenda, se tuntuu yhä loogiselta, kun seisoo paikalla ja katsoo ympärilleen.

Kuningas, joka katsoo kaupunkia

Kallion reunalla, Metekhin kirkon vieressä, seisoo Vakhtang Gorgasalin patsas.

Se on muistomerkki ja osa maisemaa. Kuningas ratsunsa selässä katsoo kohti kaupunkia, samaan suuntaan kuin mekin.

Patsas pystytettiin 1900-luvulla, mutta sen merkitys ei ole ajassa kiinni. Se toimii sillan tavoin menneisyyden ja nykyhetken välillä.

Tbilisissä on paljon kauniita paikkoja. Mutta jos pitäisi valita yksi, joka tiivistää kaiken, historian, maiseman ja tunnelman, se olisi tämä.

Paikka, jossa kaupunki tuntuu syntyvän uudelleen joka kerta, kun siihen palaa.

Kuvat © Artur "Archee" Kukov