Georgian historia 

Jo yli 2 500 vuotta sitten antiikin kreikkalaiset kertoivat tarinoita kaukaisesta ja salaperäisestä Kolkhiista, joka sijaitsi nykyisen Länsi-Georgian alueella. Kreikkalaisille se oli tunnetun maailman laidalla sijaitseva rikas, mutta vaarallinen maa, jonne vain rohkeimmat uskaltautuivat. Kuuluisan tarun mukaan Jason purjehti Argo-laivallaan Kolkhiiseen etsimään kultaista taljaa, jota vartioi koskaan nukkumaton lohikäärme. 

Kristinuskosta tuli itäisen Georgian Kartlin kuningaskunnan valtionuskonto jo 300-luvulla, vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli Rooman valtakunnan virallinen valtionuskonto vuonna 380. Kristillinen perintö näkyy Georgiassa edelleen kaikkialla: vuorten rinteille rakennetuissa luostareissa, ikivanhoissa kirkoissa ja maan vahvassa kulttuuri-identiteetissä.

1100–1200-luvuilla Georgia eli historiansa loistokkainta aikaa. Kuningas Daavid IV ja myöhemmin kuningatar Tamarin hallituskaudella Georgian kuningaskunta nousi Kaukasuksen merkittäväksi suurvallaksi. Kauppa, arkkitehtuuri ja kulttuuri kukoistivat, ja juuri tällä aikakaudella runoilija Šota Rustaveli kirjoitti Georgian kansalliseepoksen Pantterintaljaisen. 

1200-luvulla Georgian kultakausi päättyi dramaattisesti, kun mongolien armeijat tunkeutuivat Kaukasukselle. Vielä muutamaa vuosikymmentä aiemmin kukoistanut kuningaskunta joutui mongolien alaisuuteen, ja sodat, verotus sekä valtataistelut heikensivät maata. 

1500-luvulta lähtien Georgia joutui kahden suurvallan, Persian ja Osmanien valtakunnan, välisen valtataistelun keskelle. Maa jakautui pieniin kuningaskuntiin ja ruhtinaskuntiin, joita hallitsijat yrittivät säilyttää itsenäisinä sotien, hyökkäysten ja vaihtuvien liittolaisuuksien keskellä. Itäinen Georgia jäi pääasiassa Persian ja läntinen Georgia Osmanien vaikutuspiiriin. 

Vuonna 1783 Itä-Georgian Kartli-Kakhetin kuningaskunta solmi Venäjän keisarikunnan kanssa sopimuksen, jonka oli tarkoitus turvata maan asema Persian ja Osmanien valtakunnan uhkaa vastaan. Vuonna 1795 Persian armeija hyökkäsi Georgiaan ja hävitti Tbilisiä. Vuonna 1801 Venäjä lopulta liitti Kartli-Kakhetin suoraan keisarikuntaansa ja lakkautti sen kuningasvallan. Suojelijaksi kutsutusta suurvallasta oli tullut maan uusi hallitsija.

Venäjän keisarikunnan romahdettua Georgia julistautui itsenäiseksi 26. toukokuuta 1918. Maahan perustettiin demokraattinen tasavalta, jossa järjestettiin vaalit, hyväksyttiin perustuslaki ja ryhdyttiin rakentamaan omaa valtiota. Itsenäisyys jäi kuitenkin lyhyeksi. Helmikuussa 1921 Neuvosto-Venäjän puna-armeija hyökkäsi Georgiaan ja valtasi Tbilisin. 

Vuonna 1921 alkanut neuvostovalta muutti Georgian yhteiskuntaa perusteellisesti. Maa teollistui, mutta samalla poliittinen sorto, pakkokollektivisointi ja Stalinin vainot koskettivat myös Georgiaa – vaikka itse Stalin oli syntynyt georgialaisessa Gorin kaupungissa.  Itsenäisyyspyrkimykset voimistuivat 1980-luvun lopulla, ja 9. huhtikuuta 1989 neuvostojoukot hajottivat väkivaltaisesti rauhanomaisen mielenosoituksen Tbilisissä. 

Vuonna 1991 Georgia palautti itsenäisyytensä, mutta ensimmäisiä vuosia varjostivat sisällissota ja konfliktit Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Vuoden 2003 ruusuvallankumous herätti toiveita uudistuksista, mutta vuonna 2008 maa joutui sotaan Venäjän kanssa. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat edelleen Georgian hallituksen määräysvallan ulkopuolella Venäjän sotilaallisen läsnäolon turvin.

Vuonna 2023 Georgia sai Euroopan unionin ehdokasmaan aseman, mutta jo seuraavana vuonna maan EU-jäsenyysprosessi pysähtyi käytännössä. Hallituksen päätökset, kiistanalaiset lait ja vaaleihin liittyvät epäselvyydet ovat synnyttäneet laajoja mielenosoituksia. Monet georgialaiset näkevät tulevaisuutensa osana Eurooppaa, mutta maan poliittinen johto on ajautunut yhä kauemmas EU vaatimuksista. Samalla Venäjän vaikutusvalta ja ratkaisemattomat aluekonfliktit varjostavat maan tulevaisuutta.